Kotitentti MO8.2

                                            Taidekasvatuksen käytännöt

  

Muoto

Muoto yhtenä taidekasvatusmallina on ajatus kuvallisesta peruselementeistä ”kielenä”. Muodosta lähtevä opetus vaatii opettajalta teknistä osaamista, koska hänen tavoitteensa ovat muotoon eikä vain aiheeseen liittyvää. Riittävänä tavoitteena pidetäänkin jo esimerkiksi tilan onnistunutta piirtämistä. Kuvanrakentaminen, sommittelu ovat oleellinen osa kuvan tekemisen taitoa ja niitä painotetaan tekniikoiden ja ilmaisukeinojen lisäksi. Kuvan tekemisen taitojen ja tekniikoiden opettelu on osa formaalia kuvataideopetusta ja näin myös historiallisesti merkittävä opetustapa. Arviointi on formaalia ja perustuu oppilaiden kykyyn käyttää opittuja tekniikoita työssään.

Visuaalinen kulttuuri Visuaalinen kulttuuri on lähestymistapa, jossa yhdistyy kuvallisen ilmaisun ja kommunikoinnin eri muodot. Sen piiriin kuuluu korkeaa ja matalaa taidetta edustavat kuvat. Visuaalisen kulttuurin tutkimista painottavan taideopetuksen lähteenä ovat eri kulttuurien kuvalliset symbolit. Visuaalista kulttuuria ja rakennettua ympäristöä tutkitaan kulttuurisina ilmiöinä. Tavoitteena on monikulttuurisen kuvamaailman monilukutaito, itsen ja ympäröivän maailman ymmärtäminen. Oppilasarvioinnissa korostuu oppilaan oman kokemuksen itseymmärryksen lisääntyminen. Lisäksi arvioinnissa käytetään yhteiskeskusteluja.

Jäljittely

Jäljittely-taidekasvatusmallin lähtökohtana ovat ulkoisen todellisuuden havainnointi, puhtaan havaintotiedon merkitys ja aistihavaintojen rikastuttava vaikutus. Mallin taustalla on klassisen taidekoulutuksen traditio, ja se löytyy myös taidekasvatuksen traditionaalisista paradigmoista. Jäljittelevää taidekasvatusmallia käytetään erityisesti piirtämisen opetuksessa. Tyypillisiä tehtäviä ovat asetelmat, maisemakuvaus, henkilökuvaus sekä esinekuvaus (naturalismi). Mallissa näköisvaatimus korostuu, joka saattaa johtaa oppilaiden jakoon hyviin ja huonoihin piirtäjiin. Edellä mainittu seikka voi johtaa huonoihin oppimistuloksiin ja motivaation laskuun. Lähestymistavan hyviä puolia ovat havainnoinnin ja siitä tehdyn kuvaamisen yhdistämiskyky sekä näkökulma ympäröivään todellisuuteen.

Itseilmaisu

Ihminen on kokonaisuudeltaan psykofyysis- sosiaalinen kokonaisuus ja näin myös jokaisen oppilaan maailma, taustat sekä lähtökohdat ovat erilaisia. Itseilmaisussa oppilas pääsee toteuttamaan itseään ja tuomaan omia intressejään esiin taiteen ja tässä tapauksessa kuvataiteen avulla. Opettajan pitäisi pystyä painottamaan jokaisen oppilaan itseilmaisun vapautta antamalla sellaisia tehtäviä, jotka eivät ole liikaa rajoitettuja, jolloin oppilaille jää vapaus tulkintaan. Liian rajatut tehtävät tappavat luovuuden ja itseilmaisun.

Kuten lapsen kasvatuksessa yleensäkin, myös taidekasvatuksessa on viime kädessä tavoitteena lapsen kokonaisvaltainen kasvu. Kuvataidekasvatus antaa runsaasti mahdollisuuksia lapsen aisti- ja havaintotoimintojen herkistämiseen. Kehittelemässäni sovelluksessa lapselle esitellään monipuolisesti eri tekniikoita ja tapoja ajatella asioita. Tämän jälkeen lapsen annetaan päättää itse oma mielenkiinnon kohteensa niin tekniikan kuin ideoinninkin kohdalla. Tällöin lapsella on vapaat kädet toteuttaa oikeastaan juuri sitä mitä haluaakin tehdä. Tällöin ei pääse syntymään sitä niin paljon pelättyä mielipahaa. Tämän enempää en lähtisi rajaamaan tehtävän antoa, vaan laittaisin oppilaat itse miettimään töidensä kehityskaarta. Lopputuloksista voitaisiin keskustella yhteisesti sekä jokainen oppilas voisi esitellä oman työnsä juuri sellaisena kuin hän on sen itse nähnyt. Tällöin ei pääse syntymään vääriä kuvitelmia lapsen ajatuksista tai taidoista. Myös yhteinen näyttely tukee lapsen onnistumisen iloa.