Media – näkyykö metsää puilta?
Media on lähes yhtä laaja ja moninainen käsite kuin Internet, ja siksi on hankalaa lähteä edes pohtimaan, millainen suhde mediaan itselläni on. Olen sen ikäinen, että tietokonetta ei lapsuudessani ollut kenelläkään. Yhtäkkiä ne kuitenkin yleistyivät ja nyt meillä kotona on kaksi tietokonetta. Sama kokemus minulla on kännyköistä. Ensin niitä ei ollut kenelläkään, sitten vain rikkaimmilla ja lopulta ollaan tilanteessa, jossa on mahdotonta pitää yhteyttä ystävään, jolla ei ole kännykkää. Suhteeni televisioonkin noudattelee samaa kaavaa: muistan, kun kotona näkyi vain kolme kanavaa. Tästä ehkä johtuu se, että näen median hyödykkeenä ja välineenä enkä koe sitä itsessään mitenkään kiehtovaksi. Käytän paljon nettiä tiedon etsimiseen ja harrastuksieni kehittämiseen ja hyödynnän sosiaalista mediaa yhteydenpitokanavana. Tunnen netin ”vaarat” ja osaan olla kriittinen, koska olen elänyt myös sellaista aikaa, jolloin tietokoneita ei ollut. Valokuvausharrastukseni kautta olen kehittynyt kriittisenä kuvanlukijana, koska tiedän, miten helppoa kuvia on manipuloida. Suhtaudun kriittisesti myös televisiossa esitettyyn materiaaliin ja lehdenlukijana koen osaavani arvioida, milloin minulle tuputetaan jotain väkisin. Mainosten perusteella harvoin sorrun hankkimaan mitään. Pidän itseäni kokonaisuudessaan melko kriittisenä mediankäyttäjänä. Tulevana opettajana on edessä aikamoinen suo, jos aikoo pysyä kartalla muuttuvassa mediamaailmassa. Urakkaa ei lainkaan helpota se, että jokainen selvitys tai opas, jossa kerrotaan lasten ja nuorten mediankäytöstä, on jo julkaisuhetkellään vanhentunut. Lasten ja nuorten mediankäyttö elää, koska itse media elää. Nykylapsille netti, tietokoneet, kännykät ja televisio ovat arkipäivää ja siksi onkin erityisen tärkeää, että opettajana osaan tuoda nimenomaan kriittistä lähestymistapaa esille. Uskon, että esimerkiksi sosiaalisessa mediassa on paljon sellaista, mitä nuoret eivät osaa ottaa huomioon. MLL:n vanhempainnetti-sivuilla mainitaan, että vanhempien ei itse tarvitse olla mediaguruja voidakseen opastaa lapsiaan hyvään ja kriittiseen mediasuhtautumiseen. Vaikka kyseessä on vanhempainnetti, sieltä saa hyviä vinkkejä myös opettajana mediakasvatukseen. Haluan ajatella, että aikuisena minun ei tarvitse toimia kuten lapset ja nuoret ymmärtääkseni ja osatakseni ohjata heitä mediankäyttäjinä. Jokaista uutta ilmiötä ei tarvitse itse opetella käyttämään tai hyödyntämään, riittää, että tietää niiden olemassaolosta.
Hyödyntäisin Mediakasvatuskeskus Metkan materiaaleja soveltuvin osin ja omaa valokuvausharrastustani opettaessani oppilaille kriittistä mediankäyttöä. Pyrkisin esimerkein osoittamaan, miksi kaikkea ei kannata uskoa, mitä mediassa kerrotaan. Käyttäisin aikaa esimerkiksi sen selittämiseen, miksi mediaa on vaikea hallita ja mitkä kanavat ovat luotettavimpia tiedonlähteitä. Pyrkisin hyödyntämään mediaa muun opetuksen välineenä monipuolisesti ja siten, että samalla saisin opetettua oppilaille kriittistä mediankäyttöä. Mediaa on mahdotonta edes yrittää hallita, mutta sen keskellä voi opetella ja opettaa elämään kriittisesti. Lähtökohtana tässä on oma esimerkki, avoimuus ja median monipuolinen käsittely oppitunneilla. On varottava olettamasta, että lapset ja nuoret osaavat esimerkiksi käyttää tekstinkäsittelyohjelmia vaikka he osaavat loistavasti hakea tietoa netistä.
Opettajanakaan en voi lapsia ja nuoria kohtaavalle mediatulvalle mitään. Voin itse pyrkiä pysymään sen verran kartalla muuttuvassa mediamaailmassa, että tiedän, missä mennään. Median edelläkävijäksi opettajankaan ei mielestäni tarvitse ruveta. Oppitunneilla voin käyttää tapausesimerkkejä ja voimme yhdessä oppilaiden kanssa miettiä, mikä tieto on tietämisen arvoista ja milloin olisi kannattanut hetki harkita.
Lähteet:
Lasten ja nuorten mediamaailma pähkinänkuoressa 2008
https://mll-fi.directo.fi/vanhempainnetti/tietokulma/lapset_ja_media/
http://mediametka.fi/direct.aspx?area=page&prm1=7
